Olen tehnyt Haavoittunut enkeli -käsityötä vuosikausia.
Olen jättänyt sen usein sivuun, ja kaapin perällä se on ollut useamman vuoden koska en ole uskonut että saan siitä niin ilmeikkään kuin haluaisin.
Teen sitä tarkkaan, pisto kerrallaan ja alue kerrallaan, mutten saa pistoista täydellisen symmetrisiä, edes pohjan malli ei ole täydellinen.
Tuijotan pitkään eri kohtia enkä ymmärrä värisävyjen yhdistelmiä, enkä oikein usko niihin. Kiusallista on jos en saa onnistumaan kahdelle pojalle ja enkelille luonnollisia kasvonpiirteitä.
Nyt kun työ on valmis (kahdentoista vuoden jälkeen) eikä pistoakaan puutu, katson kauempaa pitkän ajan paneutumiseni tulosta.
Hyvä ihme, oivallan jotakin tärkeää!
Kaukaa katsoen kuva muodostaakin kokonaisuuden. Sävyt ovat kohdallaan, vaalea siellä missä on valoa enemmän, ja tummat sävyt jotka luovat syvyyden. Terävältä vaikuttavat voimakkaat värit tuovat kolmiulotteisuutta ja nostavat esiin vaaleiden ja kirkkaampien värien eri sävyt. Varjo nostaa esiin valoa.
Mikä onnistumisen tyytyväisyys, kaikki onkin kohdallaan. Huomaan sen vasta katsoessani etäämmältä.
Näinhän se on. Kun katsot taaksesi mennyttä elämääsi, nähdäksesi mistä olet tullut, katso sitä kauempaa.
Kun mittaat askeleitasi, älä arvioi itseäsi yksittäisten jälkiesi kautta -sovita kulkemasi koko elämäsi kirjoon, sinne mistä lähdit liikkeelle, ja niihin elämänpiireihin johon sisällyt, ja ymmärrä, että elämässä on kysymys suuremmasta kokonaisuudesta, jonka tarkoituksia ei nopeilla päätelmillä tavoita.
Älä soimaa itseäsi valinnoistasi. Olet tehnyt niitä kunkin hetken viisaudella. Et seiso paikallasi, vaan kypsyt ymmärryksesi mukana, kun suostut katsomaan totuudellisesti sitä mitä on. Älä jätä matkaa kesken, tee valintoja. Ponnista sen verran kun kulloinkin jaksat, ponnista, vaikka kuinka vähän, joskus ehkä vain ajatuksen verran.
Olet osa suurempaa kokonaisuutta, jossa merkityksesi toteutuu, vaikket näe sitä itse. Mikään ole sattumaa eikä täydellistä. Sinä ja askeleesi, sekä pimeässä ja kirkkaassa, luovat elämää. Olemme täällä toisiamme varten, jopa arjen enkelitkin tarvitsevat joskus muita.
Satu Vaarula
kehotusblog 